Mistäköhän taas alottais, täst tulee pitkä teksti...
Olin keskiviikkona nyt vikan kerran siel psykiatril puhumas ja maanantaina vielä perhe käynti, mut sanoin sille et olin miettiny sitä sen ehotusta ja must, voisin mennä juttelee jonnekki mun keskenmenosta..
Muuten vaa pidän kaiken ulkokuoren alla ja tunteet sisällä ja sitku joku puhuu ees et joku on raskaana ni tulee oma kohtalo tosi arkana mieleen, ja haluisin joskus päästä sen yliki vaik se vie aikaa enkä todellakaa haluu koskaa unohtaa mun tyttö vauvaa joka ei koskaa saanu tilaisuutta täällä maan päällä.
Sit meil oli eilen mun poikaystävän kaa riita ja kyl siin silmät vetisty jälkikätee ku aloin miettii sitä et tuleeks täst meiänkää jutust oikeesti mitää, ku kaikki on varotellu mua tost jätkäst ja nytki sanottii et mun pitäs vaa jättää se, mut luotan siihen...kai..? en ees vittu tiiä luotanko omaa poikaystävääni..!? mikä idea olla yhessä ku en tollast tiiä, mut tykkään siit ja se on mulle tärkee vaik välil itekki mietin et ihan vitun sama ei kiinnosta et erotaanko nyt vai heti, ni haluun yrittää ja tajusin sen eilen sen riidan jälkee, et emmä haluu eroo tost ihmisest..
Sit samal ku tulin himaa eilen ni mutsi on tääl vedet silmis ku kysyin et mikä on ni mun isobroidin ja siskon faija oli löytyny sen kämpästä kuolleena! :O en tosiaan ite tuntenu ihmistä ni en osannu sillee ajatella sitä niin paljon, mut mun veli tuli meille sit yöks ja siit huomas et se oli ihan sekasin ( tosiaan mulla eri isä ku siskol ja veljel ) Ja halasin ja olin tukena tottakai vaikken samalla tavalla surekkaan ku ne tietenkin enemmän, mut kai tästäki selvitään.. emmä tiiä mil fiiliksel tästki viikonlopust taas olis, eikai täst voiku nousta vaa... toivottavasti joillain on ees kiva viikonloppu..